(Julkaistu sanomalehti Kalevassa 17. 3. 2009.)
Avoimuuden aika?
Olen toiminut ammattitaiteilijana Oulun seudulla vakituisesti vuodesta 2004 ja sitä aiemmin osa-aikaisesti. Tänä aikana olen saanut kaikkiin teoksiini kohdeapurahoja niin paikallisesti kuin kansallisestikin ja olen tehnyt yhteistyötä lukemattomien yritysten, festivaalien, ravintoloiden ja yhdistysten kanssa. Olen myös ainoa, jonka oululaista tanssiteosta on esitelty Kymmenen Uutisissa.
Kyse ei myöskään ole marginaalitaiteesta. Aloitteestani viime syksyllä järjestetty Kadonnut Kaupunki tavoitti noin 1200 katsojaa, joka ylittää moninkertaisesti mm. monien alueen taidefestivaalien yleisömäärät.
Työskentelyapurahaa en ole kuitenkaan saanut vielä kertaakaan. Samalla ajalla paikallisilla työskentelyapurahoilla ovat olleet kaikki muut paikalliset tanssitaiteilijat, mukaan lukien myös minun jälkeeni ammattiin valmistautuneita.
Taiteen keskustoimikunnan uusi johtaja Berndt Arell on nostanut esille tarpeen taideapurahojen päätösten läpinäkyvyydelle. Tähänastinen keskustelun puuttuminen johtuu mm. taiteilijoiden pelosta kritisoida apurahajärjestelmää sen pelossa, että kritiikki aiheuttaa kritisoijan jäämisen jatkossa ilman apurahoja.
Apurahojen myönnössä taiteelliset perusteet ratkaisevat. Tämä on ainoa peruste mikä apurahapäätöksistä ulospäin kerrotaan. Tulkinnanvaraisuudessaan tätä perustelua on kuitenkin mahdollista soveltaa miten tahansa ja kun työskentelyapuraha jää saamatta vuosi toisensa jälkeen, syitä ei voi kuin arvailla.
Mikäli päätöksien perusteet olisivat avoimempia, arvailuja ei tarvittaisi ja luottamus järjestelmään kasvaisi.
Taiteellisen tason heikkoudesta ei kohdallani voine olla kysymys, koska jokainen teokseni on kelvannut rahoitustahoille. Kuitenkin pidempiaikaisesti jääminen työskentelyapurahojen ulkopuolelle ei anna muuta mahdollisuutta kuin etsiä töitä alueen ulkopuolelta. Näin nykyinen järjestelmä edesauttaa alueellisten resurssien hukkaamista.
Kansallisesti merkittävää uraa – kansainvälisestä puhumattakaan – ei ole mahdollista rakentaa pienillä kohdeapurahoilla jotka harvoin nousevat edes normaalin kuukausipalkan tasolle. Työskentelyapurahojen antama mahdollisuus keskittyä kehittämään taiteellista ilmaisua on välttämätöntä.
Tämä on Suomea yleisempää mm. ranskalaisessa kulttuuripolitiikassa eikä ole sattumaa, että maailman tanssifestivaaleilta löytyy jatkuvasti tasokkaita ranskalaisia teoksia. Ranskalaiset ovat myös tunnettuja vireästä yhteiskunnallisesta keskustelusta. Suomalaiset tunnetaan edelleen vaikenemisesta.
Toisaalta, näinhän on ollut aina. Miksi aloittaa muutos juuri Oulusta?
Sami Henrik Haapala
Koditon näyttelijä FIA, tanssija ja dj, kotipaikka Oulu
A post about the Finnish artist grant system. Full post in the Finnish version of the page.