/  immersive theatre

Tälle sivulle ilmoitetaan ensimmäiseksi tulevista esityksistä, klubeista ja muusta elosta.

Tutkimusartikkeli NIVEL -julkaisussa

SHH:n tutkimusartikkeli julkaistaan Esittävien taiteiden tutkimuskeskus Tutken 10-vuotisjuhlaa juhlistavassa NIVEL-julkaisussa 30. 8. 2017.

Oikea Terveyskeskus: Työpaja

Työpaja opettaa osallistavien ja immersiivisten esitysten teoriaa ja erityisesti käytäntöä. Osallistavat esitykset tarkoittavat laajaa kirjoa esityksiä, jotka käyttävät mm. pelisuunnittelun ja aktivismin keinoja laajentamaan perinteistä esityskäsitystä. Immersiiviset esitykset käsitetään usein esityksinä, jotka upottavat katsojan teoksen näyttämökuvaan, mutta laajemmin ymmärrettynä ne tarkoittavat esityksiä, jotka haastavat esitysten perinteisen katsoja-aseman.

Työpaja antaa välineitä toteuttaa tämänkaltaisia esityksiä käyttäen esimerkkitapauksena osallistavaa ja immersiivistä esitystä ’Oikea Terveyskeskus’, joka toteutettiin vuosi sitten samassa ympäristössä missä myös tämä työpaja tapahtuu.

Työpaja keskittyy osallistavien ja immersiivisten esitysten suunnitteluun ja erityisesti niissä tapahtuvaan esiintymiseen.

Työpaja on SHH:n taiteellisen tohtorinväitöksen toinen taiteellinen osa. Se tapahtuu 23. Р26. 8. 2017 Paloheinässä Helsingissä.

Lisätietoja löydät hyppäämällä tästä.

Valta ja ennakkoluulo

Kirjoitin jutun tämänhetkisestä taiteellisesta työstäni Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehden numeroon 1/2017. Tämä on jutusta kirjoittajan versio.

Töissä nyt Näyttelijä, tanssija, tutkija ja dj Sami Henrik Haapala yhdistelee taidetta ja teknologiaa, näkee kritiikin taiteen trendinä, joka on muuttunut tuotteeksi ja lanseeraa ystävineen uuden termin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Voit lukea koko artikkelin hyppäämällä tänne.

Kommentteja Oikeasta Terveyskeskuksesta

‘Oikean terveyskeskuksen kaltaisia teatteriesityksi√§ pit√§isi olla enemm√§n, sill√§ osallistava teatteri voisi innostaa monia nuoriakin teatterin pariin.’

Miila Tammisto (14 v.)

‘Tunnelma on hauska osin siksi, ettei osallistujalla ole aavistustakaan, mit√§ seuraavaksi tapahtuu [...] K√§vij√§m√§√§r√§ on rajoitettu, mutta onnekkaille Terveyskeskus tarjoaa ainutlaatuisen taidekokemuksen, jonka sis√§lt√∂√∂n voi vaikuttaa itse.’

Maija Jelkänen, Teatteri&Tanssi+Sirkus (Voit lukea koko arvostelun tästä.)

‘Hyvin erilainen kokemus kuin meid√§n tavallisissa vastaanotoissa. Se oli… aistillinen. Siin√§ mentiin ehk√§ potilaan ehdoilla pitk√§lle sieluun.’

Päivi Polo, LT, kliininen opettaja (Turun yliopisto)

Oikea Terveyskeskus Tiedeykkösessä

YLE Radio 1:n ohjelma Tiedeykkönen lähettää pe 23. 9. klo 12.10 lähes tunnin pituisen erikoisohjelman Oikeasta Terveyskeskuksesta.

Ohjelmassa kuullaan otteita teoksesta sekä keskustellaan siitä Sami Henrik Haapalan, näyttelijä ja lääkäri Olli Kontulaisen ja ympäristöpsykologi Ann Ojalan kanssa. Lisäksi kokijan näkökulmasta teosta avaa lääkäreitä kouluttava kliininen opettaja Päivi Polo Turun yliopistosta.

Lähetyksen jälkeen ohjelman voi kuunnella YLE Areenasta. Voit hypätä ohjelmaan tästä.

Haastattelu Yle Puheella

SHH kävi Ylen Puheen Puheen Iltapäivässä keskustelemassa osallistavasta ja immersiivisestä teatterista liittyen Oikeaan Terveyskeskukseen. Voit kuunnella jutun kokonaisuudessaan tästä.

Pelejä ja lisättyä teatteria

Pelejä ja lisättyä teatteria

Kirjoitin jutun peleistä esittävässä taiteessa Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehteen keväällä 2015. Tämä on jutusta kirjoittajan versio.

Pelit ovat saapuneet esittävään taiteeseen. Kuvaston, teemojen ja tarinoiden lisäksi pelit haastavat esittävää taidetta myös syvemmällä tasolla.

   

  

 

 

 

   

  

 

  

Voit lukea koko jutun hyppäämällä tänne.

Kuva Coneyn teoksesta ‘Early Days (of a better nation). Kuvaaja: Ryoko Uyama.

Upotettu katsoja

Tämä on ensimmäinen immersiivisestä teatterista kirjoittamani artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehteen keväällä 2013. Se on myös tietääkseni ensimmäinen kerta kuin immersiivisestä teatterista on kirjoitettu Suomessa.

Tämä on artikkelista kirjoittajan versio. Tuumin postata tämän, koska Suomen esittävän taiteen kentällä törmää hyvin erilaisiin Рja joskus erikoisiin Рmääritelmiin siitä mitä immersiivinen teatteri on.

Toisaalta aihe on jälleen ajankohtainen, koska jutussa mainitulta dreamthinkspeak -ryhmältä tulee ensi syksynä uusi teos. Itse seuraavan kerran luennoin aiheesta Pyhäjärven Täydenkuun Tansseissa heinäkuun lopulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

Immersiivisyys, moniaistisuus ja teoksen maailmaan upottaminen, tekee tuloaan esittävän taiteen eri alueilla, musiikissa ja pelimaailmassa. Brittiteatterissa moniaistisia kokemuksia on ollut tarjolla jo yli kymmenen vuotta.

Voit lukea koko artikkelin hyppäämällä tänne.

Kuva dreamthinkspeakin esityksest√§ ‘In the Beginning was the End’.
Kuva: Elliott Franks.

Vierailu Kultakuumeessa

SHH vieraili YLE Radio 1:n Kultakuumeessa keskustelemassa immersiivisestä teatterista ohjaaja Lija Fischerin kanssa. Voit kuunnella keskustelun täällä.

Hetki

T√§m√§ postaus kuvaa hetke√§ immersiivisess√§ teatteriesityksess√§ ‘Then She Fell’ New Yorkissa 4. 12. 2014. Koko postaus englanninkielisell√§ puolella.¬†

Rachel I. Berman (Alice). Kuva: Darial Sneed.

 

Immersiivisen teatterin tähdet ja aktivistit

 

 

Sonya Cullingford Punchdrunkin teoksessa ‘The Drowned Man: A Hollywood Fable’. Kuva: Birgit & Rolf.

Niin kauan kuin muistan Suomessa on pohdittu keinoja miten nuoret saisi teatteriin. Brittiläinen Punchdrunk on kehittänyt yhden ratkaisun. Otetaan kaikkea mistä nuoret tykkäävät: elokuvia, yöbileitä, äärimmäisiä kokemuksia, pelejä, livemusaa, seksiä, väkivaltaa, ja kääräistään kaikki äärimmäisen tyylikkääseen visuaalisuuteen.

N√§ist√§ koostuu Punchdrunkin uusin teos The Drowned Man: A Hollywood Fable, jota esitettiin helmikuun loppuun saakka National Theatren ohjelmistossa Lontoossa. Tarinan pohjana on Georg B√ľchnerin Woyzeck, joka on asetettu 1960-luvun hollywoodilaiseen mielenmaisemaan.

Punchdrunk on tunnetuin immersiivisen teatterin ryhmä Isossa-Britanniassa. Yksi immersiivisen suorista käännöksistä tarkoittaa upottamista. Sitä on kuvattu mielikuvalla, jossa esitystila on uima-allas. Sen sijaan, että yleisö katsoisi sitä ulkopuolelta, yleisö on altaassa, ja esitys tapahtuu joka puolella katsojan ympärillä.

Kun puhun yöbileistä tai äärimmäisistä kokemuksista en tarkoita niiden katsomista, vaan mahdollisuudesta osallistua. Teoksessa katsojat juoksevat esiintyjien perässä, katsovat kohtauksia välillä pienissä ryhmissä, välillä koko yleisön kanssa ja saattavat päätyä myös yksin esiintyjän kanssa. Joitain katsojia on suudeltu kesken kohtauksen.

Muodon rikkominen ja eri kokoisten kokoonpanojen ‚Äď my√∂s erikokoisten yleis√∂jen ‚Äď liikuttaminen eri tiloissa ja teoksen interaktion rakenne on sen nerokkuutta. Sit√§ on kuitenkin my√∂s kritisoitu, useimmiten tarinan kadottamisesta.

Esitys käyttää esitystilanaan 19 000 neliön kokoista vanhaa käytöstä poistettua postin lajittelukeskusta ja esiintyjiä teoksessa on 40. Budjetin huhutaan olevan puolen miljoonan punnan luokkaa. Jos puhutaan kokeellisesta teatterista niin ollaan eri mittakaavassa kuin Suomessa.

Punchdrunk tekee teoksiaan pitk√§lti teatterillisissa tiloissa, vaikka se kokeilee parhaillaan my√∂s murtautumista julkiseen tilaan Punchdrunk Travels ‚Äďprojektin kautta. Toinen brittil√§isen immersiivisen teatterin tekij√§ Coney tekee teoksiaan miss√§ tahansa, yht√§ hyvin teatteritiloissa, verkossa kuin julkisessakin tilassa. Haastattelin yht√§ ryhm√§n johtajista Lontoossa joulukuussa.

Tassos Stevens on tarinoita enemmän kiinnostunut maailmoista ja systeemeistä. Hänellä ei ole alun perin teatterikoulutusta, vaan tohtorintutkinto psykologiasta.

Stevens valotti immersiivisen teatterin lähestymistapaa käsikirjoittamisen kautta: Immersiivinen teos kirjoittaa usein esityksen tarinan sijasta katsojan matkan teoksessa. Kirjoittaminen ei ala kuvitteellisesta hetkestä sen jälkeen kun katsoja on saapunut teatteriin, hän on istunut paikalleen ja valot ovat sammuneet, vaan kirjoittamisen hetki alkaa siitä hetkestä, kun katsoja saa ensimmäisen kerran tiedon teoksesta.

Coney on tehnyt yhteistyötä myös Punchdrunkin kanssa, mutta heidän lähestymistapansa on pelillisempi. Stevensin mukaan ero on siinä, että he pyrkivät antamaan katsojalle enemmän valtaa teoksien muotoutumisessa.

Coneyn tunnetuin teos A Small Town Anywhere (2009-12) kertoi tarinan yhteisöstä, joka on vaarassa ajautua sisällissotaan. Tarinan toteutuksessa kylää näytteli pääasiassa yleisö. Tarinan kaari muodostui yleisön tuottamista pienistä tarinoista, joita kaksi näyttelijää nivoivat koko esityksen kokoiseksi suureksi tarinaksi esityksen kuluessa.

Stevens näkee tässä eron Punchdrunkin lähestymistapaan. Punchdrunkin esityksissä yleisö on osa lavastusta, ei osa tarinaa, eivätkä he voi vaikuttaa tarinan kulkuun.

Laajimmillaan ty√∂pajojen, verkkosovelluksien ja erilaisten kokeiden muotoon rakennettujen esitysten takaa l√∂ytyv√§√§ Coneyn asennetta Stevens kuvaa tee-se-itse ‚Äďaktivismiksi. Todellisuuteen sekaantuvien esitysten avulla maailmasta tehd√§√§n yksi henkil√∂kohtainen teko kerrallaan parempi paikka.

Coneyta ja Punchdrunkia verratessa nousee kysymys suuruusluokasta.

Punchdrunk pystyy tavoittamaan suuren yleisön, mutta A Small Town Anywheren kohdalla yleisö on teoksen rakenteen puolesta rajattava 30 katsojaan.

Edelleen on ratkaisematta kuinka luoda osallistava teatteriteos, joka pystyy luomaan vahvan henkilökohtaisen vaikuttamisen mahdollisuuden ja merkityksen tunteen, mutta samalla tavoittamaan suuren yleisön.

Mitä tämä kertoo maailmasta? Voiko pienten yhteisöjen synnyttämä vahva merkityksen tunne koskaan siirtyä suureen mittakaavaan Рyhteiskuntaan? Minä uskon, että voi. 

Sami Henrik Haapala

Kirjoittaja tekee tohtorintutkintoa Teatterikorkeakoulussa aiheena näyttelijäntyö yleisöinteraktiivisissa esityksissä.

 

 

Conor Doyle, Ed Warner, Omar Gordon, Tomislav English ja Vinicius Salles Punchdrunkin teoksessa ‘The Drowned Man: A Hollywood Fable’.

Kuva: Birgit & Rolf.