Samee
Samee

Tag: lastenkulttuuri

Digitaaliset esitykset

’Digitaalinen esitys’ oli (pienimuotoisesti) immersiivinen luentoesitys Eskus – Esitystaiteen keskuksessa 9. 2. 2019. Tämä on luennon teksti. Luento käsitteli taiteellisia strategioita Kaiken keskuksen teoksissa viimeisen 10 vuoden aikana digitaalisuuden näkökulmasta.

Keskityn erityisesti siihen miten digitaaliset välineet ja alustat ovat toisaalta antaneet mahdollisuuden kyseenalaistaa perinteistä yhteisesti jaetun ajan ja tilan esityskäsitystä ja toisaalta millaista vuorovaikutusta ja sitä kautta millaista politiikkaa nuo välineet ja alustat viestivät.

Kaikki nämä liittyvät eri tavoin myös immersiivisyyteen.

Teksti viittaa immersiivisyyteen, mutta ei avaa sitä tarkemmin itse tekstissä. Tämä oli esityksen tietoinen taiteellinen valinta, koska kyseisessä tilanteessa immersiivisyys todentui muilla keinoilla.

Voit lukea koko tekstin hyppäämällä tänne.

(Kuva: Osa teoksen grafiikkaa samaan aikaan kun Suomessa käytiin vuoden 2018 presidentinvaaleja. Graafinen suunnittelu: Marko Mäkinen.)

Mielikuvitus, sitoutuminen ja koulutus

Enrichment tarkoittaa suoraan käännettynä rikastamista, jonkun tekemistä paremmaksi. Punchdrunk Enrichment on brittiläisen teatteriryhmä Punchdrunkin osa, joka on keskittynyt kouluissa, vanhainkodeissa ja muissa vastaavissa yhteisöissä tehtäviin taiteellisiin toteutuksiin.

Punchdrunk Enrichment järjesti marraskuussa Lontoossa yksipäiväisen symposiumin ’Imagination, Engagement, Education’, joka koostui esitysnäytteistä, paneelikeskusteluista ja työpajoista. Olen osallistunut lukuisiin akateemisiin konferensseihin ja toisaalta taiteellisiin työpajoihin, mutta näitä harvemmin yhdistetään – paitsi taiteellisen tutkimuksen piirissä.

Punchdrunk teki oman versionsa tästä yhdistelmästä, joka näytti vahvasti ryhmän kädenjäljeltä ja pyrki samalla avaamaan salaisuuksista nauttivan ryhmän työskentelyä laajemmalle yhteisölle pääasiassa taiteilijoita, opettajia ja organisaatioita.

Ryhmän kädenjälki näkyi vahvoissa tunnelmissa ja yksityiskohtien tarkkuudessa.

Kun saavuimme taidekeskuksena toimivan Shoreditch Town Hallin pääsaliin meitä odotti valmiina lempeä äänimatto ja sali oli rajattu tyylikkäästi mustavalkoisilla kuvioiduilla kankailla. Salin takaosaan pöydille oli luotu pieniä installaatioita, jotka viittasivat Punchdrunk Enrichmentin tekemiin taiteellisiin toteutuksiin kouluympäristöissä. Saavuttuaan jokainen katsojista sai itselleen pienen valkoisia kristallimaisia kiteitä sisältäneen pikkuruisen lasipullon, jonka pystyi ripustamaan kaulaansa siinä roikkuvalla punaisella narulla.

Tämä jokaiselle osallistujalle annettu yksinkertainen ajatuksia ja tunteita herättävä esine muodostui avaimeksi kokemukseeni, kun hieman myöhemmin työpajassa Punchdrunkin lavastajien kanssa leikimme esineillä ja materiaaleilla. Loimme materiaaleista rakenteita, tarinaa ja mahdollisen koulussa toteutettavan hankkeen pedagogista tavoitetta liittyen esineisiin ja ympäristöihin.

Yhdeksi Punchdrunk Enrichmentin käyttämäksi lähestymistavaksi paljastui esineen tai installaation kautta synnytettävä vahva aistimuksellinen kysymys, joka usein laittaa teokset liikkeelle. Yksi näistä oli teos, jossa ala-asteen koulun katolle eräänä aamuna ilmestyi suuri punainen ilmapallo, joka lopulta aiheutti kuumailmapallolla matkustavien seikkailijoiden vierailun koululle. Toisessa kouluun ilmestyi salaperäinen ruskea laatikko, joka oli täynnä elokuvanteossa tarvittavia kuvakäsikirjoituksia elokuvastudiolta nimeltä Temple Studios, jonne lapset seuraavalla viikolla pääsivät vierailemaan. Tämän teoksen Temple Studios sattui muuten olemaan sama studio missä toteutettiin myös Punchdrunkin viimeisin aikuisyleisölle toteutettu teos The Drowned Man.

Yksinkertainen esine tai ajatukseltaan tarkka installaatio herättää kysymyksen, joka herättää lapsien mielenkiinnon lähteä selvittämään mistä ihmeestä voi olla kysymys. Tätä kautta oppiminen motivoituu ja päivän aikana eri asiantuntijat esittelivät myös monipuolisesti kuinka oppimistulokset ja erityisesti lasten kyky yhdistellä erilaisia aineistoja luovasti paranivat näiden kouluprojektien kautta.

Symposiumin osallistujille Punchdrunk Enrichmentin johtaja Peter Higgin antoi jokaiselle päivän aluksi pienen lasipullon lisäksi pienen kirjekuoren, josta löytyi suikale paperia. Siihen hän toivoi meistä jokaisen kirjoittavan sen asian, jonka otti symposiumista päivän päätteeksi mukaansa, kiertävän paperin rullalle ja laittavan sen talteen tuohon pieneen lasipulloon.

Ohjeet loppuivat siihen ja jäin miettimään miksi. Mitä tekisin tuolla pullolla? Ehkä avain löytyy jälleen mahdollisuuksia sisältävästä esineestä? Ehkä esine itse kutsuu lahjoittamaan sen eteenpäin?

Tälle sivulle postailen tuumintoja sekalaisista aiheista, jotka vaihtelevat näyttelijäntyön tekniikasta kokeelliseen nykytanssiin ja klubeihin.

Suomenkielinen ja englanninkielinen osa blogista sisältää osittain eri postauksia.