/  teatteri

Tälle sivulle ilmoitetaan ensimmäiseksi tulevista esityksistä, klubeista ja muusta elosta.

Ty√∂paja konferenssissa ‘Unstable Geographies’

SHH pit√§√§ ty√∂pajan IFTR:n tulevassa konferenssissa ‘Unstable Geographies, Multiple Theatricalities’ S√£o Paulossa, Brasiliassa hein√§kuussa 2017.¬†

Valta ja ennakkoluulo

Kirjoitin jutun tämänhetkisestä taiteellisesta työstäni Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehden numeroon 1/2017. Tämä on jutusta kirjoittajan versio.

Töissä nyt Näyttelijä, tanssija, tutkija ja dj Sami Henrik Haapala yhdistelee taidetta ja teknologiaa, näkee kritiikin taiteen trendinä, joka on muuttunut tuotteeksi ja lanseeraa ystävineen uuden termin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Voit lukea koko artikkelin hyppäämällä tänne.

Juttu Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehdessä

SHH kirjoittaa tämänhetkisestä taiteellisesta työstään Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehden seuraavassa numerossa 1/2017.

Mielikuvitus, sitoutuminen ja koulutus

Enrichment tarkoittaa suoraan käännettynä rikastamista, jonkun tekemistä paremmaksi. Punchdrunk Enrichment on brittiläisen teatteriryhmä Punchdrunkin osa, joka on keskittynyt kouluissa, vanhainkodeissa ja muissa vastaavissa yhteisöissä tehtäviin taiteellisiin toteutuksiin.

Punchdrunk Enrichment järjesti marraskuussa Lontoossa yksipäiväisen symposiumin ’Imagination, Engagement, Education’, joka koostui esitysnäytteistä, paneelikeskusteluista ja työpajoista. Olen osallistunut lukuisiin akateemisiin konferensseihin ja toisaalta taiteellisiin työpajoihin, mutta näitä harvemmin yhdistetään Рpaitsi taiteellisen tutkimuksen piirissä.

Punchdrunk teki oman versionsa tästä yhdistelmästä, joka näytti vahvasti ryhmän kädenjäljeltä ja pyrki samalla avaamaan salaisuuksista nauttivan ryhmän työskentelyä laajemmalle yhteisölle pääasiassa taiteilijoita, opettajia ja organisaatioita.

Ryhmän kädenjälki näkyi vahvoissa tunnelmissa ja yksityiskohtien tarkkuudessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun saavuimme taidekeskuksena toimivan Shoreditch Town Hallin pääsaliin meitä odotti valmiina lempeä äänimatto ja sali oli rajattu tyylikkäästi mustavalkoisilla kuvioiduilla kankailla. Salin takaosaan pöydille oli luotu pieniä installaatioita, jotka viittasivat Punchdrunk Enrichmentin tekemiin taiteellisiin toteutuksiin kouluympäristöissä. Saavuttuaan jokainen katsojista sai itselleen pienen valkoisia kristallimaisia kiteitä sisältäneen pikkuruisen lasipullon, jonka pystyi ripustamaan kaulaansa siinä roikkuvalla punaisella narulla.

Tämä jokaiselle osallistujalle annettu yksinkertainen ajatuksia ja tunteita herättävä esine muodostui avaimeksi kokemukseeni, kun hieman myöhemmin työpajassa Punchdrunkin lavastajien kanssa leikimme esineillä ja materiaaleilla. Loimme materiaaleista rakenteita, tarinaa ja mahdollisen koulussa toteutettavan hankkeen pedagogista tavoitetta liittyen esineisiin ja ympäristöihin.

Yhdeksi Punchdrunk Enrichmentin käyttämäksi lähestymistavaksi paljastui esineen tai installaation kautta synnytettävä vahva aistimuksellinen kysymys, joka usein laittaa teokset liikkeelle. Yksi näistä oli teos, jossa ala-asteen koulun katolle eräänä aamuna ilmestyi suuri punainen ilmapallo, joka lopulta aiheutti kuumailmapallolla matkustavien seikkailijoiden vierailun koululle. Toisessa kouluun ilmestyi salaperäinen ruskea laatikko, joka oli täynnä elokuvanteossa tarvittavia kuvakäsikirjoituksia elokuvastudiolta nimeltä Temple Studios, jonne lapset seuraavalla viikolla pääsivät vierailemaan. Tämän teoksen Temple Studios sattui muuten olemaan sama studio missä toteutettiin myös Punchdrunkin viimeisin aikuisyleisölle toteutettu teos The Drowned Man.

Yksinkertainen esine tai ajatukseltaan tarkka installaatio herättää kysymyksen, joka herättää lapsien mielenkiinnon lähteä selvittämään mistä ihmeestä voi olla kysymys. Tätä kautta oppiminen motivoituu ja päivän aikana eri asiantuntijat esittelivät myös monipuolisesti kuinka oppimistulokset ja erityisesti lasten kyky yhdistellä erilaisia aineistoja luovasti paranivat näiden kouluprojektien kautta.

Symposiumin osallistujille Punchdrunk Enrichmentin johtaja Peter Higgin antoi jokaiselle päivän aluksi pienen lasipullon lisäksi pienen kirjekuoren, josta löytyi suikale paperia. Siihen hän toivoi meistä jokaisen kirjoittavan sen asian, jonka otti symposiumista päivän päätteeksi mukaansa, kiertävän paperin rullalle ja laittavan sen talteen tuohon pieneen lasipulloon.

Ohjeet loppuivat siihen ja jäin miettimään miksi. Mitä tekisin tuolla pullolla? Ehkä avain löytyy jälleen mahdollisuuksia sisältävästä esineestä? Ehkä esine itse kutsuu lahjoittamaan sen eteenpäin?

   

  

  

   

  


 

    

Kommentteja Oikeasta Terveyskeskuksesta

‘Oikean terveyskeskuksen kaltaisia teatteriesityksi√§ pit√§isi olla enemm√§n, sill√§ osallistava teatteri voisi innostaa monia nuoriakin teatterin pariin.’

Miila Tammisto (14 v.)

‘Tunnelma on hauska osin siksi, ettei osallistujalla ole aavistustakaan, mit√§ seuraavaksi tapahtuu [...] K√§vij√§m√§√§r√§ on rajoitettu, mutta onnekkaille Terveyskeskus tarjoaa ainutlaatuisen taidekokemuksen, jonka sis√§lt√∂√∂n voi vaikuttaa itse.’

Maija Jelkänen, Teatteri&Tanssi+Sirkus (Voit lukea koko arvostelun tästä.)

‘Hyvin erilainen kokemus kuin meid√§n tavallisissa vastaanotoissa. Se oli… aistillinen. Siin√§ mentiin ehk√§ potilaan ehdoilla pitk√§lle sieluun.’

Päivi Polo, LT, kliininen opettaja (Turun yliopisto)

Haastattelu Yle Puheella

SHH kävi Ylen Puheen Puheen Iltapäivässä keskustelemassa osallistavasta ja immersiivisestä teatterista liittyen Oikeaan Terveyskeskukseen. Voit kuunnella jutun kokonaisuudessaan tästä.

‘A Scratch Night of Play’ Lontoossa

K√§vin joulukuussa supernopealla tutkimusmatkalla Lontoossa tutustumassa uusiin teatteria ja pelisuunnittelua yhdist√§viin ‘raapaisuihin’ lontoolaisen teatteriryhm√§ Coneyn j√§rjest√§m√§ss√§ scratch nightissa.

Raapaisut tarkoittavat tässä yhteydessä pelitestejä, joita on jo kehitetty sen verran, että niitä voidaan testata yleisön kanssa. Coneyn johtaja Tassos Stevens pyysi minua samalla vierailemaan Coneyn blogissa ja kirjoittamaan kokemuksestani sekä suomalaisen ja brittiläisen kentän eroista suhteessa teatterin ja pelisuunnittelun yhdistämiseen.

Voit lukea englanninkielisen kirjoituksen hyppäämällä tänne.

Upotettu katsoja

Tämä on ensimmäinen immersiivisestä teatterista kirjoittamani artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehteen keväällä 2013. Se on myös tietääkseni ensimmäinen kerta kuin immersiivisestä teatterista on kirjoitettu Suomessa.

Tämä on artikkelista kirjoittajan versio. Tuumin postata tämän, koska Suomen esittävän taiteen kentällä törmää hyvin erilaisiin Рja joskus erikoisiin Рmääritelmiin siitä mitä immersiivinen teatteri on.

Toisaalta aihe on jälleen ajankohtainen, koska jutussa mainitulta dreamthinkspeak -ryhmältä tulee ensi syksynä uusi teos. Itse seuraavan kerran luennoin aiheesta Pyhäjärven Täydenkuun Tansseissa heinäkuun lopulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

Immersiivisyys, moniaistisuus ja teoksen maailmaan upottaminen, tekee tuloaan esittävän taiteen eri alueilla, musiikissa ja pelimaailmassa. Brittiteatterissa moniaistisia kokemuksia on ollut tarjolla jo yli kymmenen vuotta.

Voit lukea koko artikkelin hyppäämällä tänne.

Kuva dreamthinkspeakin esityksest√§ ‘In the Beginning was the End’.
Kuva: Elliott Franks.

In Touch Network

Kaiken Keskus (ent. Kadonnut Kaupunki Oy) on liittynyt Euroopan laajuisen In Touch Network -verkoston jäseneksi. Verkosto keskittyy intiimeihin ja immersiivisiin esityksiin.

Verkoston FB-ryhmän löydät täältä.

Vierailu Kultakuumeessa

SHH vieraili YLE Radio 1:n Kultakuumeessa keskustelemassa immersiivisestä teatterista ohjaaja Lija Fischerin kanssa. Voit kuunnella keskustelun täällä.

Shakespeare 450

 

 

William Shakespeare täyttää tänään 450 vuotta. Sen kunniaksi käänsin uudelleen sonetin 98 ja kuvasin siitä lyhyen videon Helsingissä Vanhankaupunginlahdella. Muuten en ole kuullut syntymäpäivää juhlittavan Suomessa lainkaan.

Oikea Terveyskeskus äänenä

Kävin Radio Classicin haastateltavana.

Suoraan Oikeaan Terveyskeskukseen pääset tästä.

Immersiivisen teatterin tähdet ja aktivistit

 

 

Sonya Cullingford Punchdrunkin teoksessa ‘The Drowned Man: A Hollywood Fable’. Kuva: Birgit & Rolf.

Niin kauan kuin muistan Suomessa on pohdittu keinoja miten nuoret saisi teatteriin. Brittiläinen Punchdrunk on kehittänyt yhden ratkaisun. Otetaan kaikkea mistä nuoret tykkäävät: elokuvia, yöbileitä, äärimmäisiä kokemuksia, pelejä, livemusaa, seksiä, väkivaltaa, ja kääräistään kaikki äärimmäisen tyylikkääseen visuaalisuuteen.

N√§ist√§ koostuu Punchdrunkin uusin teos The Drowned Man: A Hollywood Fable, jota esitettiin helmikuun loppuun saakka National Theatren ohjelmistossa Lontoossa. Tarinan pohjana on Georg B√ľchnerin Woyzeck, joka on asetettu 1960-luvun hollywoodilaiseen mielenmaisemaan.

Punchdrunk on tunnetuin immersiivisen teatterin ryhmä Isossa-Britanniassa. Yksi immersiivisen suorista käännöksistä tarkoittaa upottamista. Sitä on kuvattu mielikuvalla, jossa esitystila on uima-allas. Sen sijaan, että yleisö katsoisi sitä ulkopuolelta, yleisö on altaassa, ja esitys tapahtuu joka puolella katsojan ympärillä.

Kun puhun yöbileistä tai äärimmäisistä kokemuksista en tarkoita niiden katsomista, vaan mahdollisuudesta osallistua. Teoksessa katsojat juoksevat esiintyjien perässä, katsovat kohtauksia välillä pienissä ryhmissä, välillä koko yleisön kanssa ja saattavat päätyä myös yksin esiintyjän kanssa. Joitain katsojia on suudeltu kesken kohtauksen.

Muodon rikkominen ja eri kokoisten kokoonpanojen ‚Äď my√∂s erikokoisten yleis√∂jen ‚Äď liikuttaminen eri tiloissa ja teoksen interaktion rakenne on sen nerokkuutta. Sit√§ on kuitenkin my√∂s kritisoitu, useimmiten tarinan kadottamisesta.

Esitys käyttää esitystilanaan 19 000 neliön kokoista vanhaa käytöstä poistettua postin lajittelukeskusta ja esiintyjiä teoksessa on 40. Budjetin huhutaan olevan puolen miljoonan punnan luokkaa. Jos puhutaan kokeellisesta teatterista niin ollaan eri mittakaavassa kuin Suomessa.

Punchdrunk tekee teoksiaan pitk√§lti teatterillisissa tiloissa, vaikka se kokeilee parhaillaan my√∂s murtautumista julkiseen tilaan Punchdrunk Travels ‚Äďprojektin kautta. Toinen brittil√§isen immersiivisen teatterin tekij√§ Coney tekee teoksiaan miss√§ tahansa, yht√§ hyvin teatteritiloissa, verkossa kuin julkisessakin tilassa. Haastattelin yht√§ ryhm√§n johtajista Lontoossa joulukuussa.

Tassos Stevens on tarinoita enemmän kiinnostunut maailmoista ja systeemeistä. Hänellä ei ole alun perin teatterikoulutusta, vaan tohtorintutkinto psykologiasta.

Stevens valotti immersiivisen teatterin lähestymistapaa käsikirjoittamisen kautta: Immersiivinen teos kirjoittaa usein esityksen tarinan sijasta katsojan matkan teoksessa. Kirjoittaminen ei ala kuvitteellisesta hetkestä sen jälkeen kun katsoja on saapunut teatteriin, hän on istunut paikalleen ja valot ovat sammuneet, vaan kirjoittamisen hetki alkaa siitä hetkestä, kun katsoja saa ensimmäisen kerran tiedon teoksesta.

Coney on tehnyt yhteistyötä myös Punchdrunkin kanssa, mutta heidän lähestymistapansa on pelillisempi. Stevensin mukaan ero on siinä, että he pyrkivät antamaan katsojalle enemmän valtaa teoksien muotoutumisessa.

Coneyn tunnetuin teos A Small Town Anywhere (2009-12) kertoi tarinan yhteisöstä, joka on vaarassa ajautua sisällissotaan. Tarinan toteutuksessa kylää näytteli pääasiassa yleisö. Tarinan kaari muodostui yleisön tuottamista pienistä tarinoista, joita kaksi näyttelijää nivoivat koko esityksen kokoiseksi suureksi tarinaksi esityksen kuluessa.

Stevens näkee tässä eron Punchdrunkin lähestymistapaan. Punchdrunkin esityksissä yleisö on osa lavastusta, ei osa tarinaa, eivätkä he voi vaikuttaa tarinan kulkuun.

Laajimmillaan ty√∂pajojen, verkkosovelluksien ja erilaisten kokeiden muotoon rakennettujen esitysten takaa l√∂ytyv√§√§ Coneyn asennetta Stevens kuvaa tee-se-itse ‚Äďaktivismiksi. Todellisuuteen sekaantuvien esitysten avulla maailmasta tehd√§√§n yksi henkil√∂kohtainen teko kerrallaan parempi paikka.

Coneyta ja Punchdrunkia verratessa nousee kysymys suuruusluokasta.

Punchdrunk pystyy tavoittamaan suuren yleisön, mutta A Small Town Anywheren kohdalla yleisö on teoksen rakenteen puolesta rajattava 30 katsojaan.

Edelleen on ratkaisematta kuinka luoda osallistava teatteriteos, joka pystyy luomaan vahvan henkilökohtaisen vaikuttamisen mahdollisuuden ja merkityksen tunteen, mutta samalla tavoittamaan suuren yleisön.

Mitä tämä kertoo maailmasta? Voiko pienten yhteisöjen synnyttämä vahva merkityksen tunne koskaan siirtyä suureen mittakaavaan Рyhteiskuntaan? Minä uskon, että voi. 

Sami Henrik Haapala

Kirjoittaja tekee tohtorintutkintoa Teatterikorkeakoulussa aiheena näyttelijäntyö yleisöinteraktiivisissa esityksissä.

 

 

Conor Doyle, Ed Warner, Omar Gordon, Tomislav English ja Vinicius Salles Punchdrunkin teoksessa ‘The Drowned Man: A Hollywood Fable’.

Kuva: Birgit & Rolf.