/  Stuff

Tämä sivu koostuu näyttelijäntyöhön, nykytanssiin ja klubeihin liittyvist√§ höpinöistä - ja lukuisista ennakoimattomista sivupoluista.

Englanninkielinen versio tästä sivusta sisältää osittain eri kirjoituksia.

Valta ja ennakkoluulo

Thursday, February 16th, 2017

Kirjoitin jutun tämänhetkisestä taiteellisesta työstäni Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehden numeroon 1/2017. Tämä on jutusta kirjoittajan versio.

Töissä nyt Näyttelijä, tanssija, tutkija ja dj Sami Henrik Haapala yhdistelee taidetta ja teknologiaa, näkee kritiikin taiteen trendinä, joka on muuttunut tuotteeksi ja lanseeraa ystävineen uuden termin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Voit lukea koko artikkelin hyppäämällä tänne.

Mielikuvitus, sitoutuminen ja koulutus

Thursday, November 10th, 2016

Enrichment tarkoittaa suoraan käännettynä rikastamista, jonkun tekemistä paremmaksi. Punchdrunk Enrichment on brittiläisen teatteriryhmä Punchdrunkin osa, joka on keskittynyt kouluissa, vanhainkodeissa ja muissa vastaavissa yhteisöissä tehtäviin taiteellisiin toteutuksiin.

Punchdrunk Enrichment järjesti marraskuussa Lontoossa yksipäiväisen symposiumin ’Imagination, Engagement, Education’, joka koostui esitysnäytteistä, paneelikeskusteluista ja työpajoista. Olen osallistunut lukuisiin akateemisiin konferensseihin ja toisaalta taiteellisiin työpajoihin, mutta näitä harvemmin yhdistetään Рpaitsi taiteellisen tutkimuksen piirissä.

Punchdrunk teki oman versionsa tästä yhdistelmästä, joka näytti vahvasti ryhmän kädenjäljeltä ja pyrki samalla avaamaan salaisuuksista nauttivan ryhmän työskentelyä laajemmalle yhteisölle pääasiassa taiteilijoita, opettajia ja organisaatioita.

Ryhmän kädenjälki näkyi vahvoissa tunnelmissa ja yksityiskohtien tarkkuudessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun saavuimme taidekeskuksena toimivan Shoreditch Town Hallin pääsaliin meitä odotti valmiina lempeä äänimatto ja sali oli rajattu tyylikkäästi mustavalkoisilla kuvioiduilla kankailla. Salin takaosaan pöydille oli luotu pieniä installaatioita, jotka viittasivat Punchdrunk Enrichmentin tekemiin taiteellisiin toteutuksiin kouluympäristöissä. Saavuttuaan jokainen katsojista sai itselleen pienen valkoisia kristallimaisia kiteitä sisältäneen pikkuruisen lasipullon, jonka pystyi ripustamaan kaulaansa siinä roikkuvalla punaisella narulla.

Tämä jokaiselle osallistujalle annettu yksinkertainen ajatuksia ja tunteita herättävä esine muodostui avaimeksi kokemukseeni, kun hieman myöhemmin työpajassa Punchdrunkin lavastajien kanssa leikimme esineillä ja materiaaleilla. Loimme materiaaleista rakenteita, tarinaa ja mahdollisen koulussa toteutettavan hankkeen pedagogista tavoitetta liittyen esineisiin ja ympäristöihin.

Yhdeksi Punchdrunk Enrichmentin käyttämäksi lähestymistavaksi paljastui esineen tai installaation kautta synnytettävä vahva aistimuksellinen kysymys, joka usein laittaa teokset liikkeelle. Yksi näistä oli teos, jossa ala-asteen koulun katolle eräänä aamuna ilmestyi suuri punainen ilmapallo, joka lopulta aiheutti kuumailmapallolla matkustavien seikkailijoiden vierailun koululle. Toisessa kouluun ilmestyi salaperäinen ruskea laatikko, joka oli täynnä elokuvanteossa tarvittavia kuvakäsikirjoituksia elokuvastudiolta nimeltä Temple Studios, jonne lapset seuraavalla viikolla pääsivät vierailemaan. Tämän teoksen Temple Studios sattui muuten olemaan sama studio missä toteutettiin myös Punchdrunkin viimeisin aikuisyleisölle toteutettu teos The Drowned Man.

Yksinkertainen esine tai ajatukseltaan tarkka installaatio herättää kysymyksen, joka herättää lapsien mielenkiinnon lähteä selvittämään mistä ihmeestä voi olla kysymys. Tätä kautta oppiminen motivoituu ja päivän aikana eri asiantuntijat esittelivät myös monipuolisesti kuinka oppimistulokset ja erityisesti lasten kyky yhdistellä erilaisia aineistoja luovasti paranivat näiden kouluprojektien kautta.

Symposiumin osallistujille Punchdrunk Enrichmentin johtaja Peter Higgin antoi jokaiselle päivän aluksi pienen lasipullon lisäksi pienen kirjekuoren, josta löytyi suikale paperia. Siihen hän toivoi meistä jokaisen kirjoittavan sen asian, jonka otti symposiumista päivän päätteeksi mukaansa, kiertävän paperin rullalle ja laittavan sen talteen tuohon pieneen lasipulloon.

Ohjeet loppuivat siihen ja jäin miettimään miksi. Mitä tekisin tuolla pullolla? Ehkä avain löytyy jälleen mahdollisuuksia sisältävästä esineestä? Ehkä esine itse kutsuu lahjoittamaan sen eteenpäin?

   

  

  

   

  


 

    

‘A Scratch Night of Play’ Lontoossa

Friday, February 12th, 2016

K√§vin joulukuussa supernopealla tutkimusmatkalla Lontoossa tutustumassa uusiin teatteria ja pelisuunnittelua yhdist√§viin ‘raapaisuihin’ lontoolaisen teatteriryhm√§ Coneyn j√§rjest√§m√§ss√§ scratch nightissa.

Raapaisut tarkoittavat tässä yhteydessä pelitestejä, joita on jo kehitetty sen verran, että niitä voidaan testata yleisön kanssa. Coneyn johtaja Tassos Stevens pyysi minua samalla vierailemaan Coneyn blogissa ja kirjoittamaan kokemuksestani sekä suomalaisen ja brittiläisen kentän eroista suhteessa teatterin ja pelisuunnittelun yhdistämiseen.

Voit lukea englanninkielisen kirjoituksen hyppäämällä tänne.

Pelejä ja lisättyä teatteria

Wednesday, October 7th, 2015

Pelejä ja lisättyä teatteria

Kirjoitin jutun peleistä esittävässä taiteessa Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehteen keväällä 2015. Tämä on jutusta kirjoittajan versio.

Pelit ovat saapuneet esittävään taiteeseen. Kuvaston, teemojen ja tarinoiden lisäksi pelit haastavat esittävää taidetta myös syvemmällä tasolla.

   

  

 

 

 

   

  

 

  

Voit lukea koko jutun hyppäämällä tänne.

Kuva Coneyn teoksesta ‘Early Days (of a better nation). Kuvaaja: Ryoko Uyama.

Upotettu katsoja

Monday, July 6th, 2015

Tämä on ensimmäinen immersiivisestä teatterista kirjoittamani artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehteen keväällä 2013. Se on myös tietääkseni ensimmäinen kerta kuin immersiivisestä teatterista on kirjoitettu Suomessa.

Tämä on artikkelista kirjoittajan versio. Tuumin postata tämän, koska Suomen esittävän taiteen kentällä törmää hyvin erilaisiin Рja joskus erikoisiin Рmääritelmiin siitä mitä immersiivinen teatteri on.

Toisaalta aihe on jälleen ajankohtainen, koska jutussa mainitulta dreamthinkspeak -ryhmältä tulee ensi syksynä uusi teos. Itse seuraavan kerran luennoin aiheesta Pyhäjärven Täydenkuun Tansseissa heinäkuun lopulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

Immersiivisyys, moniaistisuus ja teoksen maailmaan upottaminen, tekee tuloaan esittävän taiteen eri alueilla, musiikissa ja pelimaailmassa. Brittiteatterissa moniaistisia kokemuksia on ollut tarjolla jo yli kymmenen vuotta.

Voit lukea koko artikkelin hyppäämällä tänne.

Kuva dreamthinkspeakin esityksest√§ ‘In the Beginning was the End’.
Kuva: Elliott Franks.

Seksuaalisuuksien sulatusuuni

Thursday, May 21st, 2015

Tuntuu, että tänä vuonna seksin käsitteen laajentaminen eri tapahtumien kautta РWonderlust ja Lyst tulevat ensimmäisenä mieleen Рon alkanut myös Suomessa. Tämä artikkeli on julkaistu alun perin pohjoisen kulttuurilehti Kaltiossa vuonna 2005. Myös Berliinin xPlore järjestetään edelleen. Tämän artikkelin kirjoittamisen jälkeen se on laajentunut vuosien varrella ainakin Pariisiin, Roomaan, Sydneyyn, Wieniin ja Barcelonaan.

Kuljen rähjäisessä U-bahnissa matkalla Etelä-Berliinissä sijaitsevaan tapahtumaan nimeltä xPlore ja mietin millaisilta perverssit näyttävät.

xPlore kutsuu eri seksuaalisia alakulttuureja yhteiseen tapahtumaan yli genre- ja genderrajojen. Tantraseksin harrastajat, sadomasokistit, fetisistit ja lukuisat muut kokoontuvat yhteiseen yleisseksuaaliseen tapahtumaan.

Voit lukea koko jutun hyppäämällä tänne.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vierailu Kultakuumeessa

Saturday, March 21st, 2015

SHH vieraili YLE Radio 1:n Kultakuumeessa keskustelemassa immersiivisestä teatterista ohjaaja Lija Fischerin kanssa. Voit kuunnella keskustelun täällä.

56. Venetsian biennaali

Saturday, March 7th, 2015

SHH osallistui taiteellisena tutkijana Taideyliopiston järjestämään ensimmäiseen Tutkimuspaviljonkiin 56. Venetsian Biennaalissa 15 Р20. 6. 2015.

Hän kirjoitti Biennaalista Voiman kesäkuun numeroon sekä raportin matkasta Voiman verkkolehti Fifiin. Fifin jutun voit lukea tästä.

Hetki

Friday, December 12th, 2014

T√§m√§ postaus kuvaa hetke√§ immersiivisess√§ teatteriesityksess√§ ‘Then She Fell’ New Yorkissa 4. 12. 2014. Koko postaus englanninkielisell√§ puolella.¬†

Rachel I. Berman (Alice). Kuva: Darial Sneed.

 

Maailma vai valaistuminen?

Wednesday, October 8th, 2014

Artikkeli julkaistu alun perin joogalehti Anandassa toukokuussa 2014.

Maailma vai valaistuminen?

Näyttelijäntyö ja jooga kohtaavat

Joogaa opetetaan tällä hetkellä jossain muodossa todennäköisesti jokaisessa länsimaisessa teatterikoulussa. Sen harjoittamisen fyysiset hyödyt on osoitettu myös länsimaisen tieteen keinoin sen verran pitävästi, että se on osa nykypäivän tanssijan perusvälineitä jos ei muuten niin ainakin kehonhuollon muodossa.

Kun tuumitaan joogan suhdetta näyttelijäntyöhön, kysymys on monimutkaisempi, mikä johtuu paljolti siitä, että tanssijan tekniikkaa pidetään usein selkeämmin määriteltävänä kuin näyttelijän.

Voit lukea koko artikkelin PDF:nä tästä.

Näyttelijäntyön tekniikasta

Friday, September 5th, 2014

Olen aina ollut sit√§ mielt√§, ett√§ kaiken taiteen l√§ht√∂kohta on selke√§ tekniikka. T√§m√§ sivu on Okko Leon kirjoittaman ja Vihtori R√§m√§n ohjaaman n√§ytelm√§n ‘Kansallissankari’ plarista (kantaesitys Rovaniemen Teatterissa kev√§√§ll√§ 2012). Muut viisi versiota n√§yttiv√§t samalta.

 

 

 

 

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isommassa ikkunassa.

Uuteen avaruuteen

Monday, June 9th, 2014

Artikkeli julkaistu alun perin Kaltiossa 1/2014

Uuteen avaruuteen

Taiteellinen tutkimus taiteen ja tieteen jälkeisenä suurena tuntemattomana

Taiteellisen tutkimuksen tarkoitus on löytää uutta. Tuumin aloittaa tällä hyvin selkeällä lauseella, koska tämän jälkeen kaikki on kyseenalaista.

Taiteellinen tutkimus on täynnä paradokseja. Se on taidetta, joka ei alistu taiteen nykyisiin määritelmiin. Se on tiedettä, joka kyseenalaistaa tieteen tavanomaiset ajattelutavat. Se kyseenalaistaa kaiken, mutta pyrkii samalla käyttämään kaikkea, luomaan uuden synteesin, jossa sekä taide että tiede voisivat löytää uuden kolmannen suunnan.

Koko artikkelin voit lukea PDF:nä tästä.

 

 

Kuva: Teatterikorkeakoulu

Pienenpieni vastarinnan saareke

Monday, May 19th, 2014

Voima-lehdessä 1/2014 julkaistiin SHH:n kirjoittama artikkeli suomalaisen postmodernin tanssin, ns. uuden tanssin, pioneerista Jaana Irmeli Turusesta.

Jutun voi lukea tästä.

Shakespeare 450

Wednesday, April 23rd, 2014

 

 

William Shakespeare täyttää tänään 450 vuotta. Sen kunniaksi käänsin uudelleen sonetin 98 ja kuvasin siitä lyhyen videon Helsingissä Vanhankaupunginlahdella. Muuten en ole kuullut syntymäpäivää juhlittavan Suomessa lainkaan.

Paatosta, draamaa ja lentäviä hattuja

Thursday, April 17th, 2014

Tämän tekstin pohjana on viesti, jonka lähetin Suomen kontakti-improvisaatioyhteisölle tällä viikolla. Sen voisi yhtä hyvin osoittaa tanssijoille, esitystaiteilijoille tai yhteisötaiteilijoille, mutta nyt se on osoitettu sinulle.

Nyt alkaa paatos. Pidä hatusta kiinni.

Jaana Irmeli Turunen oli Jaap Kleveringin kanssa ensimm√§isen√§ tuomassa kontakti-improvisaatiota Suomeen. He perustivat postmodernia tanssia ‚Äď ns. uutta tanssia – opettaneen tanssikoulutuksen Outokumpuun, johtivat sit√§ sen ensimm√§iset vuodet ja my√∂s t√§m√§n koulutuksen kautta somaattisuuden lempe√§ yhteis√∂llinen sanoma on heijastunut monin tavoin t√§m√§n p√§iv√§n Suomeen.

Tällä hetkellä Jaana syventää fyysistä viisauttaan eri joogamuotoja opiskelemalla ja opettamalla, sekä viimeistelee taiteellista väitöskirjaa Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun.

Elääkseen hän joutuu silti toimimaan raskaassa työssä rakennussiivoojana ja koska sekään ei riitä toimeentuloon hän on juuri hakenut toimeentulotukea. Hän ei itse näistä kirjoittaisi. Siksi minä kirjoitan.

En kuitenkaan etsi sääliäsi. Yritämme Jaanan kanssa parhaillaan käyttää hyväksi meidän molempien taiteellista osaamista ja kokemusta ratkaistaaksemme ongelman positiivisella tavalla.

Olemme laittaneet alulle teoksen, jossa yhdistyvät kaikki se mitä pidämme tärkeänä: Teos on yritys luoda uudenlaista kehoystävällisempää ja ekologisempaa esittävää taidetta, ja samalla antaa myös muille mahdollisuus nauttia tulevasta kesästä kaikilla kuudella aistilla.

 

 

                    Kuva: Marko Mäkinen

 

Pyydämme apuasi tämän teoksen tukemiseksi taloudellisesti.

Tästä pääset suoraan teoksen sivulle Mesenaatti.me -palvelussa, joka on suomalainen yhteisörahoituspalvelu. Jos et juuri nyt pysty auttamaan taloudellisesti niin myös sanan levittäminen auttaa: postaa viestin lopussa oleva linkki sosiaaliseen mediaan ja suosittele meitä.

Jaanan aiemman työn tavoin, tämän teoksen tarkoituksena on tehdä maailmasta parempi paikka somaattisuuden, yhteisöllisyyden ja hierarkioiden purkamisen kautta. Tarkoituksemme on myös haastaa institutionaalisia taiteen rahoituskanavia, joiden ulkopuolelle moni Suomen paremmaksi paikaksi muuttanut taiteilija on ennen joutunut ja joutuu edelleen.

Musiikki on yhteisörahoituksen kautta jo murtanut suurten levy-yhtiöiden vanhan vallan, mutta esittävien taiteiden osalta näin ei ole vielä tapahtunut.

Nyt on jo aika.

Jos jaksoit lukea tänne asti, kiitän sinua lämpimästi ajastasi. Hienoa, että maailmassa on edelleen ihmisiä, jotka löytävät alkua pidemmälle, pintaa syvemmälle ja näkevät elämän pienen liikkeen, joka on se suurin ja tärkein.

Terve!

Oikea Terveyskeskus äänenä

Sunday, April 13th, 2014

Kävin Radio Classicin haastateltavana.

Suoraan Oikeaan Terveyskeskukseen pääset tästä.

Oikea Terveyskeskus harjoittelee

Saturday, April 12th, 2014

Mene Oikeaan Terveyskeskukseen tästä.

Immersiivisen teatterin tähdet ja aktivistit

Tuesday, March 18th, 2014

 

 

Sonya Cullingford Punchdrunkin teoksessa ‘The Drowned Man: A Hollywood Fable’. Kuva: Birgit & Rolf.

Niin kauan kuin muistan Suomessa on pohdittu keinoja miten nuoret saisi teatteriin. Brittiläinen Punchdrunk on kehittänyt yhden ratkaisun. Otetaan kaikkea mistä nuoret tykkäävät: elokuvia, yöbileitä, äärimmäisiä kokemuksia, pelejä, livemusaa, seksiä, väkivaltaa, ja kääräistään kaikki äärimmäisen tyylikkääseen visuaalisuuteen.

N√§ist√§ koostuu Punchdrunkin uusin teos The Drowned Man: A Hollywood Fable, jota esitettiin helmikuun loppuun saakka National Theatren ohjelmistossa Lontoossa. Tarinan pohjana on Georg B√ľchnerin Woyzeck, joka on asetettu 1960-luvun hollywoodilaiseen mielenmaisemaan.

Punchdrunk on tunnetuin immersiivisen teatterin ryhmä Isossa-Britanniassa. Yksi immersiivisen suorista käännöksistä tarkoittaa upottamista. Sitä on kuvattu mielikuvalla, jossa esitystila on uima-allas. Sen sijaan, että yleisö katsoisi sitä ulkopuolelta, yleisö on altaassa, ja esitys tapahtuu joka puolella katsojan ympärillä.

Kun puhun yöbileistä tai äärimmäisistä kokemuksista en tarkoita niiden katsomista, vaan mahdollisuudesta osallistua. Teoksessa katsojat juoksevat esiintyjien perässä, katsovat kohtauksia välillä pienissä ryhmissä, välillä koko yleisön kanssa ja saattavat päätyä myös yksin esiintyjän kanssa. Joitain katsojia on suudeltu kesken kohtauksen.

Muodon rikkominen ja eri kokoisten kokoonpanojen ‚Äď my√∂s erikokoisten yleis√∂jen ‚Äď liikuttaminen eri tiloissa ja teoksen interaktion rakenne on sen nerokkuutta. Sit√§ on kuitenkin my√∂s kritisoitu, useimmiten tarinan kadottamisesta.

Esitys käyttää esitystilanaan 19 000 neliön kokoista vanhaa käytöstä poistettua postin lajittelukeskusta ja esiintyjiä teoksessa on 40. Budjetin huhutaan olevan puolen miljoonan punnan luokkaa. Jos puhutaan kokeellisesta teatterista niin ollaan eri mittakaavassa kuin Suomessa.

Punchdrunk tekee teoksiaan pitk√§lti teatterillisissa tiloissa, vaikka se kokeilee parhaillaan my√∂s murtautumista julkiseen tilaan Punchdrunk Travels ‚Äďprojektin kautta. Toinen brittil√§isen immersiivisen teatterin tekij√§ Coney tekee teoksiaan miss√§ tahansa, yht√§ hyvin teatteritiloissa, verkossa kuin julkisessakin tilassa. Haastattelin yht√§ ryhm√§n johtajista Lontoossa joulukuussa.

Tassos Stevens on tarinoita enemmän kiinnostunut maailmoista ja systeemeistä. Hänellä ei ole alun perin teatterikoulutusta, vaan tohtorintutkinto psykologiasta.

Stevens valotti immersiivisen teatterin lähestymistapaa käsikirjoittamisen kautta: Immersiivinen teos kirjoittaa usein esityksen tarinan sijasta katsojan matkan teoksessa. Kirjoittaminen ei ala kuvitteellisesta hetkestä sen jälkeen kun katsoja on saapunut teatteriin, hän on istunut paikalleen ja valot ovat sammuneet, vaan kirjoittamisen hetki alkaa siitä hetkestä, kun katsoja saa ensimmäisen kerran tiedon teoksesta.

Coney on tehnyt yhteistyötä myös Punchdrunkin kanssa, mutta heidän lähestymistapansa on pelillisempi. Stevensin mukaan ero on siinä, että he pyrkivät antamaan katsojalle enemmän valtaa teoksien muotoutumisessa.

Coneyn tunnetuin teos A Small Town Anywhere (2009-12) kertoi tarinan yhteisöstä, joka on vaarassa ajautua sisällissotaan. Tarinan toteutuksessa kylää näytteli pääasiassa yleisö. Tarinan kaari muodostui yleisön tuottamista pienistä tarinoista, joita kaksi näyttelijää nivoivat koko esityksen kokoiseksi suureksi tarinaksi esityksen kuluessa.

Stevens näkee tässä eron Punchdrunkin lähestymistapaan. Punchdrunkin esityksissä yleisö on osa lavastusta, ei osa tarinaa, eivätkä he voi vaikuttaa tarinan kulkuun.

Laajimmillaan ty√∂pajojen, verkkosovelluksien ja erilaisten kokeiden muotoon rakennettujen esitysten takaa l√∂ytyv√§√§ Coneyn asennetta Stevens kuvaa tee-se-itse ‚Äďaktivismiksi. Todellisuuteen sekaantuvien esitysten avulla maailmasta tehd√§√§n yksi henkil√∂kohtainen teko kerrallaan parempi paikka.

Coneyta ja Punchdrunkia verratessa nousee kysymys suuruusluokasta.

Punchdrunk pystyy tavoittamaan suuren yleisön, mutta A Small Town Anywheren kohdalla yleisö on teoksen rakenteen puolesta rajattava 30 katsojaan.

Edelleen on ratkaisematta kuinka luoda osallistava teatteriteos, joka pystyy luomaan vahvan henkilökohtaisen vaikuttamisen mahdollisuuden ja merkityksen tunteen, mutta samalla tavoittamaan suuren yleisön.

Mitä tämä kertoo maailmasta? Voiko pienten yhteisöjen synnyttämä vahva merkityksen tunne koskaan siirtyä suureen mittakaavaan Рyhteiskuntaan? Minä uskon, että voi. 

Sami Henrik Haapala

Kirjoittaja tekee tohtorintutkintoa Teatterikorkeakoulussa aiheena näyttelijäntyö yleisöinteraktiivisissa esityksissä.

 

 

Conor Doyle, Ed Warner, Omar Gordon, Tomislav English ja Vinicius Salles Punchdrunkin teoksessa ‘The Drowned Man: A Hollywood Fable’.

Kuva: Birgit & Rolf.

Upottaminen jatkuu

Thursday, February 6th, 2014

 

 

Fernanda Prata, Jesse Kovarsky Punchdrunkin teoksessa ‘The Drowned Man: A Hollywood Fable’. Kuvaajat: Birgit & Ralf.

Seuraavassa Teatteri&Tanssi+sirkuksen numerossa (2/2014) kirjoitan pidemm√§lti immersiivisest√§ teatterista. Artikkeli k√§sittelee kokemusta Punchdrunkin uusimmasta teoksesta ‘The Drowned Man: A Hollywood Fable’ ja sis√§lt√§√§ my√∂s keskustelun immersiivisen teatteriryhm√§ Coneyn ohjaajan Tassos Stevensin kanssa kehitellen pidemm√§lle immersiivisen teatterin ajatuksia.

Tässä yksi Tassoksen kertoma kokemus, joka ei mahtunut artikkeliin.

Tassos toimi n√§yttelij√§n√§ immersiivisen teatterin edell√§k√§vij√§n Shuntin esityksess√§ ‘Tropicana’, joka tapahtui heitteille j√§tetyss√§ rakennuksessa Lontoossa. Esityksess√§ h√§n oli ensimm√§inen henkil√∂, jonka yleis√∂ n√§ki tullessaan sis√§lle tilaan. H√§n pelasi yksin shakkia p√∂yd√§n √§√§ress√§ p√§√§ll√§√§n rautatiety√∂l√§isen puku, eik√§ yleis√∂ sis√§√§n tullessaan tiennyt onko h√§n yksi paikan ty√∂ntekij√∂ist√§ vai n√§yttelij√§. Yleens√§ h√§n odotti hetke√§ juuri kun yleis√∂ oli kysym√§ss√§ tiet√§ teatteriesitykseen, ja avasi sitten heille tien tilassa olevan komeron sein√§n l√§pi.

Erään kerran yleisössä oli pikkutyttö, joka ei jäänytkään muiden mukana odottamaan hämmentyneenä, vaan tuli Tassoksen luokse pelaamaan hänen kanssaan shakkia. Tassos sopi hänen kanssaan muulta yleisöltä salaa, että tyttö menisi hänen sijastaan komeroon ja avaisi yleisölle tien eteenpäin. Tyttö ei meinannut millään löytää oikeaa vipua ja kaikki odottivat henkeä pidätelleen mitä tapahtuisi, kunnes oikea vipu lopulta löytyi, komeron takaovi aukesi ja yleisö oli tavallistakin hämmentyneempi siitä kuka oli esiintyjä ja kuka yleisöä.

Alta löytyy video, jossa Punchdrunkin taiteellinen johtaja Felix Barrett kertoo lisää immersiivisen teatterin lähestymistavoista.

Upottamisesta

Thursday, February 6th, 2014

Verkkoartikkeli Kaltiossa

Wednesday, December 18th, 2013

Pohjoisen kulttuurilehti Kaltion 6/2013 verkkoartikkelina löytyy SHH:n juttu Vito Acconcin ja Vladislav Delayn esitysinstallaatiosta Kiasmassa marraskuussa 2013.

Artikkelin löydät täältä.

10 täysin selkeää, loogista ja tieteellistä faktaa taiteellisesta tutkimuksesta

Thursday, December 5th, 2013

Pitkin syksyä tarkoitus on ollut kirjoittaa taiteellisesta tutkimuksesta, mutta ajatuksia on hyörinyt aivan liikaa. Siksi päädyin käyttämään lyhyttä, käytännöllistä ja täysin loogista muotoa Рlistaa.

Postaus löytyy kokonaisuudessaan englanninkieliseltä puolelta.

 

 

Artikkeli Voima-lehdessä

Friday, October 4th, 2013

Lokakuun Voimasta löytyy SHH:n kirjoittama artikkeli, joka kertoo skineistä ja väkivallasta elokuvien ja omien kokemusten läpi katsottuna.

Voit lukea artikkelin tästä.

Lue Shakespearea Jos Ei Mitään Tapahdu

Thursday, September 19th, 2013

Tämä oli ohje, jonka annoin itselleni esitellessäni ensimmäistä kertaa tutkimussuunnitelmani Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksella Teatterikorkeakoululla. Koko postaus englanninkielisellä puolella.


Tämä voi olla vakava virhe

Monday, August 26th, 2013

Elokuun alusta 2013 olen aloittanut tohtorintutkintoon tähtäävät taiteelliset jatko-opinnot Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Ensimmäinen postaus löytyy englanninkieliseltä puolelta.

Uusi maailma

Monday, August 26th, 2013

Viimeiset kuukaudet olen työskennellyt Kadonnut kaupunki Oy:n kanssa Oulussa, Rovaniemellä ja Helsingissä. Tässä Don Walshin raportti uuden maailman rakentamisesta Kadonnut kaupunki Oy:n johtokunnalle.

Don Walsh: Uusi maailma (julkaistu Kaltiossa 4/2013, verkkoartikkeli)

mukka beats

Thursday, May 23rd, 2013

Hieman yli kuukausi sitten tuli täyteen 40 vuotta kirjailija Timo K. Mukan kuolemasta. Kuolema ei ole juhlimisen arvoinen asia, se on niiden hyvien asioiden muistamisen hetki. Rovaniemen kauteni päättyy muutaman päivän kuluttua.

Keväällä on hyvä lähteä.

Musiikki: Modeselektor. Teksti: Timo K. Mukka. Suuri kiitos demon äänityksestä Taito Kantomaalle.

mukka beats (klikkaa ja kuule)

Virtuoosit yhteisön sydämessä

Sunday, April 14th, 2013

Virtuoosit yhteisön sydämessä

(Julkaistu Kaltiossa 4/2012)

Siinä on jotain maagista kun maan suurimman konserttisalin tyhjälle lavalle Рjoka on rakennettu sinfoniaorkestereille Рkävelee yksi mies ilman mitään.

Hän kumartaa yleisölle, ottaa tuolilta mikrofonin ja aloittaa improvisaation.

Eli ei se lava aivan täysin tyhjä ollut Рtuo täydellinen tyhjyys tuntui vain niin mahtavalta jutun aloitukselta.

Bobby McFerrin käytti Musiikkitalon konserttisalia poikkeuksellisella tavalla. Mutta käydään ensin Rovaniemellä.

Rovaniemen Korundin konserttisali soi hienosti. Konserttisalin pinnat on tehty puusta, joka tekee salista lämpimän valoisan ja sitä osaa arvostaa Rovaniemen marraskuun saapuessa.

Laatikon muotoisena Korundin salin fokus keskittyy lavalle. Kari Kriikku purkaa tätä asetelmaa konserttinsa aluksi lähtien soittamaan yleisön takaa ja kävellen sieltä soittaen lavalle.

Kriikku soittaa konserttiperformanssissaan lähinnä Itä-Euroopan, Portugalin ja Lähi-idän musiikillisia perinteitä hyväksikäyttäviä kappaleita. Näiden perinteiden yhteisöllisyys on käännetty länsimaiseksi konserttimusiikiksi ja tätä korostaa myös Korundin salin perinteinen laatikkomuoto.

Soittajana Kriikku on omaa luokkaansa. Eturivissä pääsen metrin päähän Kriikun klarinetista ja kuulen kuinka upean kevyesti piano pianissimot Kriikun klarinetista soivat. Myös tämä on Korundin salin hienoutta. Sali on juuri sopivan kokoinen päästääkseen yleisön lähelle soittajia.

Kriikku purkaa taidemusiikin perinteisiä hierarkioita ohjelmistolla, joka seikkailee maantieteellisesti laajalla alueella, välispiikeillä jotka seikkailevat ihan missä sattuu sekä poukaten välillä erilaisiin esityskäytänteisiin moonwalkista kokeelliseen pölynimuria hyväksikäyttävään uuteen taidemusiikkiin.

Ilta saa yleis√∂n hyvin mukaansa ja on yll√§tt√§v√§nkin viihteellinen konserttiperformanssi ‚Äďalaotsikkoon verraten.

Helsingin Musiikkitalon akustiikasta on kirjoitettu etenkin Helsingin Sanomissa paljon ja eri näkökulmista. Lähinnä on käsitelty salin sointia.

Hienosti soi Musiikkitalonkin sali.

Sointi on kuitenkin vain yksi nykypäivän konserttisalin ominaisuuksista. Nykymusiikin erilaiset esityskäytänteet vaativat myös musiikin esitystiloilta muitakin ominaisuuksia. Tältäkin kulmalta musiikkitalon sali toimii mainiosti.

Musiikkitalon salia kuvataan viinitarhan muotoiseksi. Munanmuotoisuus ei kuulosta niin hienolta. Katsomopaikkoja on keskellä sijaitsevan lavan ympärillä joka puolella paitsi katossa.

Kehämäisessä salissa katsoja on laatikkomuotoista salia vahvemmin osana esitystilannetta. Musiikkitalossa muun yleisön läsnäolo tuntuu, näkyy ja Bobby McFerrinin konsertissa myös kuuluu.

Bobby McFerrin k√§ytt√§√§ konsertissaan koko esitystilannetta poikkeavasti niin, ett√§ v√§lill√§ h√§n pyyt√§√§ yleis√∂st√§ laulajia duettoon kanssaan ja v√§lill√§ ker√§√§ lavalle kokonaisen kuoron ihmisi√§, jotka h√§n sitten orkestroi lennosta osaksi improvisaatiota. Konsertti kuitenkin toimii my√∂s perinteisen√§ konserttina ‚Äď pakkoa osallistumiseen ei ole.

Sali taipuu helpon oloisesti tähän kaikkeen. Yleisön on helppo kävellä lavalle ja lavalle pääsee käytäviä pitkin suhteellisen helposti lukuun ottamatta salin ylimpiä paikkoja.

Akustiikan kannalta mielenkiintoisimmat soinnit syttyvät kun McFerrin jakaa yleisön eri osiin ja yksinkertaisista äänistä syntyvä kuoro soi koko salin laajuudelta. Näissä hetkissä salin akustinen demokratia kimmeltää. Koko sali soi ja ihmiset sen mukana virtuoosisen laulajan ja kapellimestarin sytyttämänä.

Bobby McFerrinin näkeminen ja kuuleminen konsertissa tekee hyvää kenelle tahansa muusikolle, esiintyjälle ja ihmiselle. Se kertoo kahmaloittain siitä miten musiikki syntyy, miksi ja mitä tällä kaikella on tekemistä ihmisen elämän kanssa.

Konserttisalien arkkitehtuuri, akustiikka ja erilaiset esityskäytänteet vaikuttavat kaikki siihen miten luodaan tiloja, jotka mahdollistavat mahdollisimman monipuolisesti hyvin erilaisten esitysten ja konserttien luomisen. Esitystilat asettavat reunaehtoja sille kuinka uudenlaisia esityksiä niissä voidaan luoda.

Tämä asettaa haasteen arkkitehdeille seurata aktiivisesti taiteen kehittymistä, jotta hyvinkin uudet esityskäytännöt voidaan ottaa huomioon suunnittelussa eikä taidetta kahlita etukäteen luomalla tiloja, jotka rajaavat esityskäytännöt vain perinteisiin muotoihin.

Mikä yhdisti näitä kahta hyvin erilaista taiteilijaa, jotka molemmat rikkovat taidemusiikin rajoja omilla tavoillaan?

Konsertin lopuksi McFerrin vastaili yleisön kysymyksiin. Toiseksi viimeiseksi häneltä kysyttiin mitä soitinta hän ajattelee kun hän taputtelee mikrofonia sormillaan laulaessaan. Hän vastasi soittaneensa klarinettia 10-vuotiaana ja epäilevänsä, että naputtelu palauttaa hänet takaisin lapseksi, jotta hän uskaltaa keksiä mitä tahansa yleisön edessä. Virtuooseillakin leikki on taiteen sydän.

Sitä se voi olla meille kaikille.

Konserttiperformanssi ’Bizarre Bazaar’ Korundissa Rovaniemellä 10. 5. 2012.

Lapin kamariorkesteri

Kari Kriikku, klarinetti

Bobby McFerrin Musiikkitalon konserttisalissa Helsingissä 10. 6. 2012. Tuottajana Pori Jazz.

Moodswings 2

Thursday, November 8th, 2012

Pidimme toisen Moodswings -klubin lauantaina 3. 11. 2012 Halloween-spesiaalina Café Kauppayhtiöllä Rovaniemellä. Koko postaus löytyy englanninkieliseltä puolelta.

 

 

 

 

Kuvat: Pekka Aho / Lapin Kansa.

 

KLUBIMIKSAUS – Esitystaiteesta ja uudesta kaupunkikulttuurista, osa 5

Saturday, September 15th, 2012

Tämä artikkeli julkaistiin Esitys -lehden numerossa 2/2012. Juttu löytyy suomeksi kokonaisuudessaan täältä.

 

 

 

 

Graafista ilmett√§ liittyen kontakti-improvisaatiota ja capoeiraa yhdist√§neeseen teokseeni ‘SoulSports’. Graafinen suunnittelu: Marko M√§kinen.