This page is for selected ramblings on various subjects ranging from acting techniques to experimental contemporary dance to clubs.
A few photos from a club 10 years back called Sisuraja (‘The border of courage’ freely translated).
In the photos (from the left) Hanna Onjukka, Katja Mustonen, Pia Lindy, Jaap Klevering and Satu Herrala.
If my memory doesn’t fail me the photographer is Marko Kokkonen. The club happened in the now-demolished Rock Club Kerubi.
Hello dears!
Thought to post some great things that came my way on my last visit to the fine cities of Marseille and Avignon.
Great vegetarian food in Marseille
Le Grain de Sable
34 Rue de Baignoir, Marseille.
Open Mon – Fri 12 – 14 only because ‘it’s not good to do too much work’ as one of the cooks put it. How true 
Good quality organic and local vegetarian food with a pleasant feel for Provence.
*
Radio Grenouille 88.8fm
A great Marseille area radio station with various styles of music ranging from new club stuff to local art projects. Also organizes a nice club at the beach. You can find the info at the site.
*
Wonderful Bar & Nightclub in Avignon
Délirium.
Avignon.
A truly fine bar! If I would ever put up a bar it would be like this.
*
Theatre
Jan Lauwers presented his trilogy Sad Face | Happy Face at the Avignon Festival main program.
Hate to think like this but why isn’t it possible to do theatre that is this challenging, intelligent, physical, poetic, multilayered, multicultural and contemporary in Finland on a big stage?
Tässä work-in-progress -video sarjasta jota työstän parhaillaan.
Videon pituus 1 min.
Otan mielelläni vastaan ajatuksia ja ehdotuksia joita video herättää.
Usually all the posts in this section are in English but this one makes an exception as it is about the Finnish artist grant system.
Julkaistu sanomalehti Kalevassa 17. 3. 2009
Avoimuuden aika?
Olen toiminut ammattitaiteilijana Oulun seudulla vakituisesti vuodesta 2004 ja sitä aiemmin osa-aikaisesti. Tänä aikana olen saanut kaikkiin teoksiini kohdeapurahoja niin paikallisesti kuin kansallisestikin ja olen tehnyt yhteistyötä lukemattomien yritysten, festivaalien, ravintoloiden ja yhdistysten kanssa. Olen myös ainoa jonka oululaista tanssiteosta on esitelty Kymmenen Uutisissa.
Kyse ei myöskään ole marginaalitaiteesta. Aloitteestani viime syksyllä järjestetty Kadonnut Kaupunki tavoitti noin 1200 katsojaa, joka ylittää moninkertaisesti mm. monien alueen taidefestivaalien yleisömäärät.
Työskentelyapurahaa en ole kuitenkaan saanut vielä kertaakaan. Samalla ajalla paikallisilla työskentelyapurahoilla ovat olleet kaikki muut paikalliset tanssitaiteilijat, mukaan lukien myös minun jälkeeni ammattiin valmistautuneita.
Taiteen keskustoimikunnan uusi johtaja Berndt Arell on nostanut esille tarpeen taideapurahojen päätösten läpinäkyvyydelle. Tähänastinen keskustelun puuttuminen johtuu mm. taiteilijoiden pelosta kritisoida apurahajärjestelmää sen pelossa, että kritiikki aiheuttaa kritisoijan jäämisen jatkossa ilman apurahoja.
Apurahojen myönnössä taiteelliset perusteet ratkaisevat. Tämä on ainoa peruste mikä apurahapäätöksistä ulospäin kerrotaan. Tulkinnanvaraisuudessaan tätä perustelua on kuitenkin mahdollista soveltaa miten tahansa ja kun työskentelyapuraha jää saamatta vuosi toisensa jälkeen, syitä ei voi kuin arvailla.
Mikäli päätöksien perusteet olisivat avoimempia, arvailuja ei tarvittaisi ja luottamus järjestelmään kasvaisi.
Taiteellisen tason heikkoudesta ei kohdallani voine olla kysymys, koska jokainen teokseni on kelvannut rahoitustahoille. Kuitenkin pidempiaikaisesti jääminen työskentelyapurahojen ulkopuolelle ei anna muuta mahdollisuutta kuin etsiä töitä alueen ulkopuolelta. Näin nykyinen järjestelmä edesauttaa alueellisten resurssien hukkaamista.
Kansallisesti merkittävää uraa – kansainvälisestä puhumattakaan – ei ole mahdollista rakentaa pienillä kohdeapurahoilla jotka harvoin nousevat edes normaalin kuukausipalkan tasolle. Työskentelyapurahojen antama mahdollisuus keskittyä kehittämään taiteellista ilmaisua on välttämätöntä.
Tämä on Suomea yleisempää mm. ranskalaisessa kulttuuripolitiikassa eikä ole sattumaa että maailman tanssifestivaaleilta löytyy jatkuvasti tasokkaita ranskalaisia teoksia. Ranskalaiset ovat myös tunnettuja vireästä yhteiskunnallisesta keskustelusta. Suomalaiset tunnetaan edelleen vaikenemisesta.
Toisaalta, näinhän on ollut aina. Miksi aloittaa muutos juuri Oulusta?
Sami Henrik Haapala
Koditon näyttelijä-tanssija FIA,
kotipaikka Oulu
A great podcast for electro, indie and emerging artists. The host MK lets the music do the talking and he has a truly good nose in finding new stuff. From the site you can download the podcast and also check some fine and weird videos.
